STRANG.

Pietarsaaren Kållbyn ja Kokkolan Palon kylissä ruotsalaisessa maassa, sekä niinhyvin Vimpelissä kuin Alajärvellä suomenkielisellä alueella. Viimeksimainituille seuduille ovat ilmeisesti ruotsalaiset siirtolaiset tuoneet nimen, joka esiintyy siellä ainakin jo aikaisin 1600-luvulla, hämärämpi sitten jo mistä tullut varsinaisiin lähtöpaikkoihin. Nyk. Kållbyn kylässä on Petilfolk, jonka Karsten arvelee Pietiläksi, on epämääräinen Kittel, edelleen Tarvonen ja Timonen, niin että alkuperäinen suomalaisuus näyttää selvältä. Palon kylä niinikään, jossa on paitsi Paloa, Haukilaks, Punttus, Lussi ja Kuli, ympäristössä sitten Härmälä. Kankkonen, Silakka, Hakalax, Närvilä. Savela, Wiinikkala jne. Kun on vielä Palon kylässä ollut Flemingh, Strangin ruotsalaisuus ei näytä ehdottomalta, se voi olla vanhempaa perää. »Strang» sinäänhän on hyvin yleinen sana germaanisessa maailmassa. Yleensä se suurinpiirtein merkitsee samaa kuin nykykielten »streng», monin sivuvivahtein kumminkin, kuten »kova», »taipumaton», englannissa juuri »strang» kylmää käytökseltään, vierasta, jotavastoin »strong» on = toisten »strang». Luonnollisesti tällaisen sanan pohjalla kehittyi myös henkilönimiä. Niinpä tunnetaan erilaisia »strang»-runkoisia henkilönimiä Saksasta jo 800-luvulta lähtien: Strangolf, anglosaks. Strangvulf (Fm, II 365). Jh:lla, II 902, taas erinäisiä paikannimiä: Strangwere, Strangner 1100-luvulta.

EHL 1905: Strangi, Strnge, -ghe, silloin tällöin keskiajalla Norjassa esiintyvä nimi. EHL arvelee sitä tanskalaisperäiseksi, siis etelästä juontuvaksi. »Thorfinnr strangi», jolloin »strangi> olisi liikanimi, mainitaan kumminkin jo 900-luvulla. EHL 1931: »Strange» i Eilen v. 1514. EHL 1921 otaksuu myös erinäiset paikannimet, kuten Strangstad ja Strangerud tästä juontuviksL Lundgren mainitsee varsinkin Skånessa nimen keskiaikana hyvin yleiseksi, mutta ei niinkään muualla Ruotsissa. Tämä viittaisi eteläiseen juontumiseen, niinkuin joku yksinäinen muoto Strångason Ruotsista. Nimestä ei saa selvää otetta sinne ei tänne. Suomalaisella kielellä se on nykyisin Etelä-Pohjanmaan järvikylillä Rankila.

EHL = E. H. Lind, Norsk-isländska personbinamn från medeltiden, Uppsala 1905, 1920, 1931.

Lähde:

Heikki Klemetti

Vierasperäisiä Muinaisnimiä, Etelä-Pohjanmaalta ja muualta Suomesta

Werner Söderström Osakeyhtiö 1950

Jo siitä saakka, kun v. 1884 tulin Waasan silloin perustetun alkeiskoulun I luokalle ja tapasin siellä tovereita, joilla oli sellaiset nimet kuin Fossi, Filla, Poti, Strang, Nyysti, Erling, ja taas kaupungilla muita sennimisiä kansalaisia kuin Plusu, Plökki, Trokki, Greggi, ja kaikki vielä supisuomalaisia, ruotsin sanaa taitamattomia henkilöitä, on mieltäni askarruttanut kotiseutuni nimistökysymys.

Korvani on ollut hereä kuulemaan tällaisia äänneasultaan outoja nimiä ja silmääni on helposti ottanut sellainen sanomalehtien palstoilta.

Yhä enemmän sitten, kun historiallisten opintojeni takia jouduin Pohjanmaan entisyyttä koskeviin arkistotöihin ja tulin sitä tietä tuntemaan lisää niitä. Sitäkin suuremmaksi kävi mielenkiintoni niihin, kun suomenkielen laudatuuria lukiessani perehdyin kielemme vierasperäisiin, vanhoilta ajoilta juontuviin lainasanoihin elämän eri aloilta, ja rupesin huomaamaan, että kysymyksessä olevat nimet ilmeisesti olivat samaa muinais-perintöä nekin. Rupesin vihdoin niihin syventymään varsinaisessa tutkimusmielessä, jolloin uutta näköalaa avautui. Tulin oivaltamaan, että edessä oli suunnaton työ, koko Suomea, saatan sanoa suomen heimoa koskeva. Samalla sen historiaa yhtä hyvin valaiseva kuin konsanaan muu lainasanasto. Havaitsin, että minun ponnistukseni, vielä näin vanhalla puolen ikää, eivät riittäisi läheskään asian lopulliseksi valaisemiseksi, mutta päätin kuitenkin, kustantajan auliuteen nojaten, saattaa osuuteni tässä tutkimustyössä julkisuuteen.

Heikki Klemetti

Vaasalainen sukututkija:

Vihtori Peltokangas oli aikoinaan maininnut vimpeliläiselle kunnallisneuvos Frans Emil Takalalle että hänen mielestään Strang on ollut alkujaan Strång tai Strånga ja nimestä olisi aikojen kuluessa pudonnut ° pois.